Lentoasemat ja verkostoperiaate

Suomessa lentoasemat omistaa pääasiassa valtionyhtiö Finavia Oyj, joka hallinnoi niitä verkostoperiaatteella. Asukaslukuun nähden Suomessa on keskimääräistä enemmän siviili-ilmailun lentoasemia kuin Euroopassa, mutta pinta-alaan suhteutettuna keskiarvoa hieman vähemmän.

Finavialla on yhteensä 24 lentoasemaa, joista kaksi on pelkästään sotilaskäytössä. Näistä 24:stä Helsinki-Malmin lentoaseman lakkauttamisista on suunniteltu jo vuosia ja Lappeenrannan alueella on halukkuutta alueellista lentoasema, mutta neuvottelut ovat kesken. Lisäksi Suomessa on kaksi alueellisessa omistuksessa olevaa lentoasemaa: Seinäjoki ja Mikkeli, joista Seinäjoen lentoaseman toiminta on lakkaamassa. Kummallakaan lentoasemalla ei ole ollut säännöllistä reittiliikennettä useaan vuoteen.

Suomen lentoasemat 2014

lentoasemat3

Suomessa on 4,5  siviili-ilmailun lentoasemaa miljoonaa asukasta kohden, kun Euroopassa vastaava luku on keskimäärin 0,9. Pinta-alaan suhteutettuna siili-ilmailun lentoasemia keskiarvoa vähemmän, Suomessa 0,7 lentoasemaa 10 000 neliökilometriä kohden ja Euroopassa 0,9.

Alla olevaan taulukkoon on koottu Finavian siviililentoasemien matkustajamäärät vuodelta 2014. Yhteenlasketuissa luvuissa kotimaan liikenne esiintyy kaksinkertaisena, sillä esimerkiksi Rovaniemeltä Helsinkiin lentävä matkustaja tilastoidaan Rovaniemellä lähteväksi ja Helsingissä saapuvaksi matkustajaksi. Todellisuudessa kotimaan liikenteen matkustajamäärä on siis noin 2,5 miljoonaa.

Finavian lentoasemien matkustajamäärät vuonna 2014

Matkustajamäärät 2014

Finavia operoi lentoasemiaan verkostoperiaatteella, joka on EU:n mahdollistama tapa siirrellä kustannuksia lentoasemien välillä. Suomen lisäksi verkostoperiaate on käytössä mm. NorjassaEspanjassa, Virossa ja Islannissa. Esimerkiksi Portugalin lentoasemaverkosto on siirtynyt kokonaan yksityiseen hallintaan ja Ruotsissa valtion verkostoon kuuluu enää vain osa lentoasemista.

Verkostoperiaate mahdollistaa kustannusten sisäisen siirtämisen ilman, että sitä katsotaan valtion tueksi. Pääsääntöisesti valtion tuet lentoliikenteelle ovat kiellettyjä, koska niiden katsotaan vääristävän markkinatilannetta. Tämä lähestymistapa koskee kuitenkin vain suuria ja kansainvälisiä hub-lentoasemia, eikä pienempiä alueellisia lentoasemia (yleensä alueellisina lentoasemina pidetään alle miljoonan matkustajan lentoasemia).  EU suhtautuukin alueellisiin lentoasemiin liiketoimintayksikköjen sijaan perusinfrastruktuurina, jonka rahoittaminen on mahdollista samalla tapaa kuin muunkin liikenneinfrastruktuurin (kuten teiden, rautateiden ja siltojen). Rahoitus edellyttää useissa tapauksissa notifikaation tekemistä EU:lle.

Verkostoperiaatteen soveltaminen ei edellytä lentoasemien yhtenäistä hinnoittelua, mutta se mahdollistaa sen (direktiivin 4 artikla, kts. lähteet artikkelin lopusta). Suomessa on päätetty käyttää yhtenäistä hinnoittelua, mutta esimerkiksi Espanjan valtiollinen lentoasemaoperaattori AENA on luonut  kuusi eri hinnoittelukategoriaa, joiden sisällä on vaihtelua sen suhteen onko kyseessä kansainvälinen reitti, kotimaan reitti tai saarten välinen reitti. Riippuen jonkin verran konekoosta ja täyttöasteesta, erot kalliimman ja halvimman kategorian välillä muodostuvat moninkertaisiksi.


Lähteet:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY.

Finavia. 2014. Matkustajatilastot.